28.6.2013

four things

_5121606 
1. Oon turhautunut viimeisen viikon aikana miljoona kertaa byrokratian takia; mun pöytä tuntuu pursuavan yli papereista, jotka on vain joko osittain täytetty tai täysin tyhjiä. En olettanutkaan, että ulkomaille lähteminen ja siellä opiskeleminen olisi helppoa - varsinkin kun kyse on Intiasta - mutta yllättävän paljon hommaa siinä on...

2. Tein tylsyyspäissäni eräänä sadepäivänä jonkinlaisen pienen epämääräsen infopostauksen UWC:sta. Siihen pääsee tästä, tai sitten painamalla tota sivupalkissa olevaa UWC Mahindra College -kuvaa. 

3. Mun mahtava co-year Klaus kirjoitti UWC:sta artikkelin Ylen sivuille. Tää on oikeasti tosi hyvä juttu, sillä UWC ei oo kovinkaan tunnettu, varsinkaan meidän nuorten keskuudessa. Me suomalaiset stipendiaatit ollaan tosi etuoikeutettuja, sillä me saadaan täysstipendi, joka kattaa lähes kaiken. Monet muista maista tulleet joutuvat usein maksamaan joko puolet tai neljässosan koulumaksuista, eikä ne todellakaan ole mitään pikkusummia. UWC on ihan huikea mahdollisuus ja täysstipendi tekee siitä vielä ainutlaatuisemman, minkä takia on sääli, kuinka niin harva tuntuu tietävän tästä. 

4. How awesome is this
 

18.6.2013

puolimatkantie

_6162812
_6162797
_6162842
_6162831
_6162833

Mulla on selkä kipeä lattialla nukkumisesta ja silmissä unihiekkaa vähäisistä yöunista, mutta se ei haittaa koska nauroin enemmän kuin aikoihin. Hyvää ruokaa, paljon iloa, mielenkiintoisia keskusteluja, hieman haikeutta ja ihania ihania ihania ihmisiä. Hankala ymmärtää, kuinka onnekas mä oon saadessani olla osa tätä kaikkea ja kuinka saan mahdollisuuden jakaa tän kokemuksen just näiden ihmisten kanssa.

I don't know where I am I don't know where I've been but I know where I want to go

11.6.2013

50 i'm gonna change my mind's

_5131852
_5131853
_5142059
_5132000
_5131871
_5142121
Kuvat Lyonista

Hämmentää. Oon hyppinyt viime viikolla paikasta toiseen ja nauttinut kesästä ja lomasta ja Suomesta, mutta Intia jyskyttää kuitenkin aina pääkopan perukoilla. En kadu mun päätöstä lähteä, en todellakaan, tuntuu vain hassulta suunnitella omaa tulevaisuuttaan, joka ei tuu olemaan Suomessa.

Seuraavat pari päivää juoksen hoitamassa byrokratiajuttuja, mikä ei nyt oo ihan niin kivaa, mutta onneks viikonloppuna on UWC-yhdistyksen kesätapaaminen Järvenpäässä. Superkivoja asioita on tapahtunut ja superkivoja asioita tulee tapahtumaan, minkä takia mulle iskee välillä kriisi, koska haluaisin jo Intiaan mutta toisaalta haluisin että kesä jatkuu ikuisesti.

3.6.2013

always says goodbye, but never knows how to leave

_6012421
_5302401
_6012444

Kesäloma ja tää tuntuu hassulta. Vielä hassummalta tuntuu kuitenkin se, etten tuu enää ikinä astumaan Ressun lukion ovista sisään koulun opiskelijana. Koko vuosi on kulunut ihan silmänräpäyksessä, niin nopeasti etten välillä oo ees saanut kunnollista otetta siitä.

Ensimmäisenä koulupäivänä katoin ympärilleni ja aattelin, että tässä seurassa tuun viettämään seuraavat kolme vuotta. Outoa ja vähän surullistakin, että ne vuodet typistyivät lopulta vain yhteen. Varsinkin, kun musta tuntuu kuinka oon vihdoinkin löytänyt sen oman paikkani ja omanlaiseni lukion, omanlaisten ihmisten ympäröimänä. Eniten harmittaa kuitenkin ehkä se, kuinka jätin tutustumatta moniin mielenkiintoisilta vaikuttaviin ihmisiin, koska luulin, että mulla on vielä aikaa ja monia yhteisiä koulupäiviä edessä. Oh boy was I wrong.

Mulle tulee ikävä Ressua; kotoisia käytäviä, mahtavia opettajia, ihania persoonallisia ihmisiä ja eniten sitä fiilistä, joka siellä vallitsee. Jos elämä olis mennyt toisin ja olisin jäänyt Suomeen, Ressu olisi ollut siinä tapauksessa se oikea vaihtoehto mulle.