Lähdettiin lauantaipäivällä liikkeelle 11 hengen porukalla, soitettiin jeepit kampukselle ja kurauteltiin sieltä Intian väkirikkaimpaan kaupunkiin Mumbaihin, joka sijaitsee noin 150 kilometrin mutta neljän-viiden tunnin ajomatkan päässä. Sieltä me noustiin junaan, jossa oli tarkoitus viettää 20 tuntia - mua kauhistutti tää ajatus aika paljon sillä en oo ikinä ennen matkustanut junalla Intiassa ja en ole kauheesti positiivisia kokemuksia kuullut monilta. Onneksi me ostettiin suht hintavat liput (eli noin 15 euroa, haha), joten me saatiin ilmastoitu yöjuna sängyillä, mikä on aikamoista luksusta. Eihän tää juna tilavuudeltaan ja hygieniatasoltaan yltänyt Suomen tasolle, mutta yllättävän mukavia ne sängyt oli ja kaksikymmentä tuntia valui enemmän tai vähemmän nukkuessa edellisen kuukausien univelat pois (epätoivoinen yritys tietenkin).
Kochissa, joka on satamakaupunki ja yksi Keralan suurimmista paikkakunnista, me nukuttiin yks yö ja turisteiltiin ympäriinsä. Käytiin katsastamassa kuuluisat kiinalaiset kalastusverkot ja pyörittiin hieman paikallisilla marketeilla, tsekattiin juutalainen kaupunginosa mikä oli todella mielenkiintoinen sillä se erosi arkkitehtuuriltaan ja fiilikseltään täysin muusta kaupungista. Mun kaksi kaveria meidän porukasta on juutalaisia, mikä toi tietenkin omanlaisensa silauksen koko visiitille. Tää on yks monista UWC:n hyvistä (ja toisaalta huonoistakin) puolista - monet ennen kaukaisilta tuntuvat asiat koskettaa nyt paljon henkilökohtaisemmin kun lähes poikkeuksetta joku sun tuttu liittyy siihen.
On muuten ihan uskomatonta miten suhteilla on niin paljon merkitystä täällä ja miten korruptoitunut Intia oikeesti on. Meillä oli oma minibussi ja yksityiskuljettaja todella huokeaan hintaan, me saatiin ihan naurettavia alennuksia erinäisistä paikoista sekä nukuttiin ihan tasokkaissa hotelleissa euro/yö -meiningillä - kaikki saatu vaan mun intialaisen kaverin suhteilla. Huhuh. Ihan yleisestikin suhteet ja raha ne asiat jotka merkitsee täällä - paluumatkalla Goasta takaisin koululle meidän tilausbussi ajoi kolarin ja kyllähän poliisit ryntäs perille, mutta koko soppa saatiin huitaistua ohi parilla puhelinsoitolla. Monet mun intialaiset kaverit perheineen on niin vaikutusvaltaisia täällä, että välillä hirvittää aatella miten paljon valtaa joillakin ihmisillä voi olla.
Kochin jälkeen meidän bussi otti suunnaksi Munnarin, joka on kuuluisa teeviljelmistään. Siellä me vietettiin reilu kaksi päivää ja yötä, rentouduttiin kunnolla ja käytiin kävelyillä teeviljemäpelloilla sekä lipitettiin asianmukaisesti teetä (kardemummatee oli mun lemppari!). Munnar sijaitsee kukkulalla hieman eristyksessä muusta maailmasta minkä takia maisemat oli ihan uskomattoman upeat, siellä näki kaikkialla koskematonta luontoa. Elefanttiratsastusta tuli myös kokeiltua ja kylhän se hauskaa oli, mutta ei mitenkään maailmaamullistavaa :-D Tai sitten vaan pyörittelin liikaa kauhuskenaarioita päässäni ja jännitin liikaa.
Thekkadyssa me käytiin katsastamassa kuuluisa Periyarin kansallispuisto, mutta suureksi pettymyseksi en bongannut yhtäkään (!) elefanttia tai tiikeriä... Tuli kyllä hieman huijattu olo haha, maksoin sentään 5 euroa sisäänpääsystä mikä on aika tyyristä itseasiassa. Kumarakomissa me käytiin jokivarsiveneilemässä, meillä oli oma hulppea venetalo (kylppäreineen ja keittiöineen ja kaikkea) ja just tommosina hetkinä varsinkin ymmärrän miten onnellinen ja onnekas oonkaan kun saan olla täällä ja kokea sellaisia asioita mitä en Suomessa ikinä pääsisi kokemaan.
Koko viikko oli melko paljon juoksemista paikasta toiseen ja äärimmäistä turisteilua ja kuvien räpsimistä, joten oltiin kaikki todella helpottuneita kun oli aika pakata rinkat taas ja hypätä Goaan menevään junaan. MUWCI-oppilailla on perinteenä päättää Travel Week Pohjois-Goaan Baga -nimiselle rannalle, ja meitä oli tänäkin vuonna siellä reilut sata (!), eli lähes puolet koko koulusta. Oli aika hämmentävää nähdä niitä tuttuja samoja naamoja viikon erossaolon jälkeen, tuntui että jo siinä ajassa ihmiset ehtivät jo muuttua jonkin verran. Päivisin me rentouduttiin rannalla ja syötiin hyvin, kierreltiin katukojuja ja nautittiin venäjän kielestä (vannon että 50% Bagan populaatiosta on venäläisiä, ravintolan menutkin on ensin venäjäks ja sitten vasta enkuksi) haha. Illalla me käytiin tsekkaamassa Goan yöelämä ja oli ihan uskomattoman hullua molempina päivinä. What happens in Goa stays in Goa, tämmönen kuiva väännös Las Vegas -sanonnasta pätee kyllä aika hyvin...
Reilu kaksi viikkoa on jo kulunut Travel Weekista, kova halu on jo takaisin. Koulu alkaa tosissaan nyt heittää kuraa niskaan, kakkosilla päättyy mocksit (vähän kuin lukion preliminäärit) tänään ja meillä ykkösilläkin alkaa nyt tasaisesti olla paljon enemmän hommia ennen toukokuun alkua ja end of year exams - jotka on varsinkin Britteihin hakiessa paljon tärkeempiä kuin varsinaiset IB-loppukokeet. Iiks.
Blogille ei siis luultavasti jää paljon aikaa (ei sillä että ennen olisi jäänyt), mutta toivottavasti jaksatte seurailla mukana. Saan tietää mun ykkösen hyvin luultavasti viikon päästä ja oon super innoissani!!!
Hävitin mun kännyn Goassa (hups), joten nyt ostettuani uuden kapistuksen siirryin vihdoinkin Instagramin ja muiden sosiaalisen mediaturhuuksien pariin. Instasta mut löytää nimellä lampppu, sinne varmaan päivittelen minikuulumisia paljon useemmin mitä blogiin!
Kochin jälkeen meidän bussi otti suunnaksi Munnarin, joka on kuuluisa teeviljelmistään. Siellä me vietettiin reilu kaksi päivää ja yötä, rentouduttiin kunnolla ja käytiin kävelyillä teeviljemäpelloilla sekä lipitettiin asianmukaisesti teetä (kardemummatee oli mun lemppari!). Munnar sijaitsee kukkulalla hieman eristyksessä muusta maailmasta minkä takia maisemat oli ihan uskomattoman upeat, siellä näki kaikkialla koskematonta luontoa. Elefanttiratsastusta tuli myös kokeiltua ja kylhän se hauskaa oli, mutta ei mitenkään maailmaamullistavaa :-D Tai sitten vaan pyörittelin liikaa kauhuskenaarioita päässäni ja jännitin liikaa.
Thekkadyssa me käytiin katsastamassa kuuluisa Periyarin kansallispuisto, mutta suureksi pettymyseksi en bongannut yhtäkään (!) elefanttia tai tiikeriä... Tuli kyllä hieman huijattu olo haha, maksoin sentään 5 euroa sisäänpääsystä mikä on aika tyyristä itseasiassa. Kumarakomissa me käytiin jokivarsiveneilemässä, meillä oli oma hulppea venetalo (kylppäreineen ja keittiöineen ja kaikkea) ja just tommosina hetkinä varsinkin ymmärrän miten onnellinen ja onnekas oonkaan kun saan olla täällä ja kokea sellaisia asioita mitä en Suomessa ikinä pääsisi kokemaan.
Koko viikko oli melko paljon juoksemista paikasta toiseen ja äärimmäistä turisteilua ja kuvien räpsimistä, joten oltiin kaikki todella helpottuneita kun oli aika pakata rinkat taas ja hypätä Goaan menevään junaan. MUWCI-oppilailla on perinteenä päättää Travel Week Pohjois-Goaan Baga -nimiselle rannalle, ja meitä oli tänäkin vuonna siellä reilut sata (!), eli lähes puolet koko koulusta. Oli aika hämmentävää nähdä niitä tuttuja samoja naamoja viikon erossaolon jälkeen, tuntui että jo siinä ajassa ihmiset ehtivät jo muuttua jonkin verran. Päivisin me rentouduttiin rannalla ja syötiin hyvin, kierreltiin katukojuja ja nautittiin venäjän kielestä (vannon että 50% Bagan populaatiosta on venäläisiä, ravintolan menutkin on ensin venäjäks ja sitten vasta enkuksi) haha. Illalla me käytiin tsekkaamassa Goan yöelämä ja oli ihan uskomattoman hullua molempina päivinä. What happens in Goa stays in Goa, tämmönen kuiva väännös Las Vegas -sanonnasta pätee kyllä aika hyvin...
Reilu kaksi viikkoa on jo kulunut Travel Weekista, kova halu on jo takaisin. Koulu alkaa tosissaan nyt heittää kuraa niskaan, kakkosilla päättyy mocksit (vähän kuin lukion preliminäärit) tänään ja meillä ykkösilläkin alkaa nyt tasaisesti olla paljon enemmän hommia ennen toukokuun alkua ja end of year exams - jotka on varsinkin Britteihin hakiessa paljon tärkeempiä kuin varsinaiset IB-loppukokeet. Iiks.Blogille ei siis luultavasti jää paljon aikaa (ei sillä että ennen olisi jäänyt), mutta toivottavasti jaksatte seurailla mukana. Saan tietää mun ykkösen hyvin luultavasti viikon päästä ja oon super innoissani!!!
Hävitin mun kännyn Goassa (hups), joten nyt ostettuani uuden kapistuksen siirryin vihdoinkin Instagramin ja muiden sosiaalisen mediaturhuuksien pariin. Instasta mut löytää nimellä lampppu, sinne varmaan päivittelen minikuulumisia paljon useemmin mitä blogiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti